Mikä olisikaan paras paikka aloittaa blogipostaukseni kuin Itä-Helsinki Oulussa syntyneenä, mutta jo viisikuukautisena Itä-Helsinkiin muuttaneena. Aina ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan! Tämän huomasimme siskojeni kanssa koronakevään alkuun, kun oli tarve nähdä toisiamme ja tehdä jotain yhdessä turvallisesti. Jo muutaman retken jälkeen meidät nimettiin Patikkasiskoksiksi ja koko kevään patikoimme pitkin pääkaupunkiseutua eri reiteillä.
Näiden retkien tarkoitus ei ole kuitenkaan bongata paikkoja ja maisemia lukumäärämielessä, vaan nauttia kävelystä, raittiista ulkoilmasta, yhdessäolosta ja pitää huolta pääkopasta & kropasta. Etsimme reittejä, jotka ovat lähinnä pääkaupunki- tai kesämökkiseuduillamme, minne on helppo mennä ja reitti kävisi kuitenkin vähän kuntoilustakin. Keväällä tutuksi tulivat yhdessä Mustavuoren lisäksi Sipoonkorven eri reitit, Huså, Ramsinniemi, Kirkkonummen Meikon kierros ja myöhemmin Aulanko ja Strömforsin Ruukki.
Tänään siskojen ja Patikkaherran (siitä seuravalta yhteiseltä retkeltämme lisää) huideltua muualla lähdin tuulettumaan Vartsikan lahdelle ja tällä viikolla kälyni blogiajatuksen heitettyä ilmaan se ajatus palasi yhä uudelleen mieleeni. Miksipäs ei - tulisi samalla itsellenikin muistin virkistykseksi nämä retket!
Ns. peruslenkkini on vaihteleva maastoltaan, sillä sen varrella näen merta, metsää ja peltoja.
Urbaanit maisemat tällä retkellä
Yksi lempipaikoistani
Tänään oli erityisen mielenkiintoista seurata ihmisiä, joita tuli vastaan - oli koiranulkoiluttajaa, perheitä ulkoilemassa tai suorittamassa arkiaskareitaan, ystäviä ja pariskuntia lenkkeilemässä, porukoita kuntoilemassa ulkokuntosaleilla, yksin tallustavaa kuten minä ja aktiivitreenaajia kovemmissa treeneissä. Liikuttavin hahmo oli Mustavuoressa vastaani tullut mummo, jolla oli mekko ja siihen yhdistettynä asiaankuuluvat lenkkarit. Menikin aika rivakasti, muuta kun hän tuli kohdalleni, niin sain mitä valloittavimman hymyn häneltä ja se kyllä piti omatkin suupielet loppumatkan ylhäällä!
Mustavuoressa riittää aina vaan kaunisteltavaa ja katseltavaa vuoden ajasta riippumatta. On hienoa, että lähellä Itäväylää ja asutusta on jätetty niin monimuotoinen luonnonsuojelualue monine merkittyine polkuineen kaupunkilaisten käyttöön. Nautin kävellen pisimmän polun kautta, mistä pääsin puikkelehtimaan Mellunmäen pelloille.
Mellunmäen pellot ovat niin vakio lenkkimaastojani, mutta niihin ei vaan kyllästy koskaan. Juuri kun laskeuduin Mustavuoren mäkeä alas Itäväylälle, niin vastaan tuli tutun näköinen mies, joka on tämän vuoden puolella tullut vastaani useasti ja jäänyt minua kaivertamaan. Ensi kerralla kun törmäämme, niin on ehkä pakko udella, onko hän suomalainen vanha juoksijalegenda... Siitä ehkä myöhemmin lisää. Stay stuned!
Kokonaismatka 13 km, aika 2 h 9 min.
Rauhoittava maisema vuodenajasta riippumatta
